Toivekuvapostaus!

Moikka!
Päätin nyt toteuttaa tämmöisen toivekuvapostauksen, eli laittakaapa ideoita tulemaan niin tässä syyslomalla ehdin nyt kuvailla kaikkea!
Jos et siis tiedä mikä on toivekuvapostaus, niin se tarkoittaa, että laittelette mulle kaikkia ideoita esim. lempivaatteesi, aamupalasi tms. Niinkun sanotte vaan ihan mitä tahansa mistä haluatte mun ottavan kuvan, äh en osaa oikein selittää.. Muttasiis, teillä on nyt viikko aikaa ehdotella toiveita. Toiveita voi laittaa täällä kommenteissa tai sitten askissa. :)
http://tiiasuomalainen.blogspot.fi/2013/11/toivekuvapostaus.html

Tuossa esimerkki, jossette mun selityksestä ymmärtäneet. :D

Tää oli tämmönen nopea postaus, nyt lähden koirien kanssa lenkille! Hyvää syyslomaa kaikille teille, joilla se alkoi tänään!

October means it's almost Christmas

Nyt on näköjään sitten ihan oikeasti tullut syksy. Mahdollisimman pitkään kituuttelin ajatuksella, että joo vielä on kesä. Nyt kun katselee ulos, on pakko myöntää, että eipä enää kesä ole. Lehtiä on maassa enemmän kuin puissa ja kylmä tuuli saa posket punoittamaan.
Olen aina ennen vihannut syksyä, koska silloin sataa, eikä oikein voi tehdä ulkona mitään. Nyt viimepäivinä olen kuitenkin koiria lenkittäessäni katsellut tarkemmin ympäristöä, ja huomannut kuinka kaunista onkaan. Syysilmaa on myös ihana hengittää, se on niin raikasta ja puhdasta.
Toki löytyy myös huonoja puolia. Minusta näin pimeää pelkäävänä ei ole oikein kivaa kun illat pimenee tosi nopeasti, ja on synkkää. Kaikki näyttää paljon pelottavammalta kuin kesäisin.
Nyt kun on jo lokakuu, havahduin siihen, että joulukin on kahden kuukauden päästä! Mä oon niiiiin jouluihminen! En malttais millään odottaa, varsinkin kun aika koulussa kuluu niin hitaasti...

Mutta eipä sen enempää syysmietteitä, palataan tähän päivään.
Tässä odottelen, että Toni vastaisi, että tietäisin koska se tulee mut hakemaan, mutta eipä kuulu vastausta. En oikeasti edes yllättyisi, jos se tälläkin hetkellä pelaisi fifaa, eikä sen takia vastaisi.
Oon siis menossa katsomaan sen peliä tänään. Oltiin myös eilen kattomassa, sekä jääkiekkoo, että salibandyä. Alkoi illalla olla jo pelikiintiö täynnä, kun viitisen tuntia oli katsellut pelejä ja puuduttanut persettä niillä ylikovilla penkeillä...

Noh, mä rupeen tässä nyt kehittelemään itelleni jotain tekemistä, joten heippa kaikille! Muistakaa nauttia syksystä ja siitä, että ulkona ei viellä ole sitä -20C. Hyrh, tuli kylmä jo ihan ajatuksestakin...

Ja ettette iha unohtaisi, miltä mun pärstäni näyttää, niin tässä viellä oikein hehkeä kuva toissapäivältä.

Sadas comeback

Moikkamoi!
Minäpä täällä pitkästä aikaa kirjoittelen. On ollut jo pari päivää sellanen fiilis, että vois taas jatkaa tätä bloggaustouhua.
Ei mulla kyllä paljon asiaa ole, kun elämä pyörii tällä hetkellä aikalailla pelkästään koulun ympärillä. Nytkin mun pitäis olla lukemassa huomiseen kemiankokeeseen, mutta yllätysyllätys, en ole edes aloittanut... Oon jo ihan korvia myöte täynnä koulua, onneksi syyslomaan on enään 9 päivää!
Kyllä tässä jo loman tarpeessa ollaankin! Aika on mennyt ihan hirveen nopeesti, syysloman jälkeen tätä lukukautta on jäljellä enään kymmenisen viikkoa, ja niistäkin kaksi viikkoa pois koulusta, koska on TET. Mä meen päiväkotiin tettiin, jännää olla sellasten pikkumuksujen kanssa. Tulee aika rennot pari viikkoo, kun mun ei tarvi muutakun leikkiä siel lasten kanssa. :D

 

 Tähän väliin mun täysin epäonnistunut koulukuva. Miks nää ei ikinä onnistu mulla?!

 

Oisko sit vähän deepimmän setin vuoro?

Jos ei innosta lukee tämmöstä ihme elämänmietiskelyä, niin skippaa.

 

Mä oon viimeaikoina miettiny tosi paljon elämän tarkotusta. Välillä oon tullut siihen tulokseen, että eihän tässä koko paskassa oo mitään tarkotusta, me vaan ollaan ja kuollaan. Toisinaan oon päätynyt siihen, että onhan tää eläminen sittenkin kivaa, siitä huolimatta että on huonojakin hetkiä, on myös niitä hyviä. Ja ne onnelliset hetket saa mut nauttiin tästä elämästä.

Mutta se ei oo reilua, että me täällä Suomessa saadaan todella elää hyvin ja lähes huoletta, mutta esim. Tansaniassa ja muissa kehitysmaissa on elämä lähes pelkkää huolta, murhetta ja sairautta. pohtiikohan nekin siellä elämisen tarkotusta? 

Välillä on tosi deeppejä hetkiä ja itken sen takia, että en halua elää. Mut samaan aikaan itken sen takia, että pelkään etten eläiskään. Ristiriitasta.

Ehkä en ehtis miettiä näin paljon asioita, jos mulla olisi jotain tekemistä, mutta nyt kun vaan makoilen päivät kotona, niin ehdin miettiä tälläsiä ja sit ahdistun.

 

Kaipaisin harrastusta, että olisi sitä tekemistä, mutta se ei nyt oikein ole mahdollista. Ratsastus on oikeastaan se ainoa, mikä mun sydäntä lähellä on, mutta se on niin tajuttoman kallista. Eikä nää polviongelmatkaan oikeen sitä harrastamista edesauta.

Kyllä mä meen tässä joku päivä kokeilemaan kahta sellasta hevosta, joita ehkä alan vuokrata, mutta kattoo nyt. En herättele itsessäni enään mitään toiveita, kun ne on murskautunu jo niin monesti.

Äh, nyt saa loppua tää sössötys. Ei tää kirjottaminen oikein suju, ja toi kemiankirjakin tossa odottaa vaativan näkösenä. Pakko se on kai lukea, että saisin edes väärinpäin olevan ysin.

 

No mutta, laitelkaapa postausideoita tulemaan, niin toteuttelen niitä sitten mahdollisuuksien mukaan!

Toivotaan, että tää mun bloggausinto nyt säilyis, ja pysyis tää blogi pystyssä...:)

 

 

 

Tauon paikka...?

Moi!
Kysymyspostauksen vastausvideoista ensimmäinen on jo julkaistu, toinen on nyt lataamassa. Voitte tsekata ensimmäisen videon, askista pitäisi löytyä linkki. En osaa puhelimella liittää tänne linkkiä...
Mutta siis oli mulla asiaakin. Oon ajatellut että blogi jäisi nyt ainakin hetkiseksi tauolle. Mulla on kokoajan kauheet paineet kun en tiedä mistö kirjoittaisin, mutta multa odotetaan kokoajan postausta. Joten, mitä mieltä olisitte pienestä breikistä? En kuitenkaan kauaa jaksa blogista pois pysyä, eli tulen taas jossain vaiheessa tänne heilumaan.
Kommentoikaa mielipiteenne!
See ya soon(or not...).

Kysymyspostaus!

Juuh, eli tämmöistä toivottiin askissa, joten ajattelinpa että miksikäs ei.
Teillä on siis 24.6. eli viikko aikaa laittaa mulle kysymyksiä kommenteilla tai sitten ask.fm:ssä. Jos laitat askissa, kirjoita kysymykseen, että se on tarkoitettu tähän.
Toteutan kysymyspotauksen jos kysymyksiä tulee yli 20!:)

Feeling good

Moi!
Mitä teille kuuluu?

Mulle kuuluu hyvää! Vaikka tänään aamulla ajattelin, että tää päivä tulee meneen aivan päin persettä, mutta tästä päivästi tulikin kiva!
Aamu alkoi sillä, että nukuin pommiin ja heräsin vartti ennen kuin mun piti olla bussissa matkalla töihin.
No siinä sitten nopeasti heitin jotkut vaatteet vaan päälle, ja olin menossa syömään, mutta kappas. Nenästä rupesi suorastaan suihkuamaan verta. No siihen jäi sitten se syöminen. Sitten kiireellä bussiin, ja siellä jo huippasi, koska en ollut eilenkään syönyt hyvin. Kävin ostamassa sämpylän äkkiä ennen töitä ja hotkin sen siinä samalla kun vahdoin työvaatteita. Sitten olikin todella fressinä valmis töihin...
No sitten sainkin seuraa, toisen kesätyöläisen, jei!:) Ei tarvinnut yksin olla ainakaan. Silti ei huvittanut pyyhkiä niitä pöytiä... Onneksi pääsin kuitenkin keittiöön paistelemaan hamppareita, kun se toinen kesätyöläinen pääsi siivoamaan. Haha, en ole vahingoniloinen... ;D Aikakin töissä meni suht. nopeasti.
Puoli kolmen aikoihin Toni tuli moikkaamaan mua, sitten se lähti käymään Intersportissa ja mä jatkoin töitä viellä hetken. Tasan kolmelta huokaisin helpotuksesta ja pääsin vihdoin töistä! Toni oli odottamassa mua, ja lähdettin siitä Tonille. Siinä ajaessa mun nenästä rupes taas tuleen verta. Eikä mitenkään vähän.. Kädet ja koko naama ihan veressä kun molemmista sieraimista vuosi verta, eikä ollut paperia. Inhoon oikeesti nenäverenvuotoo! D': No, siitäkin selvittiin.
Tonilla taas makoiltiin, painittiin, pelleiltiin ja kaikkee outoo. Sitten se lähti reeneihin ja toi mut mennessään kotiin. Nyt ei nähdä kun vasta keskiviikkona, ja nyt jo ikävä..
Plääh tää mun kirjottaminen on taas tosi vaikeeta ja tönkköö kun teen tässä välissä kaikkee muutakin.. :P
Mm. rupes äsken tuleen verta nenästä taas vaihteeks, koin materialismionnellisuutta kun äiti toi mulle uudet kengät(<3) ja kävin syömässä vohveleita. :3
Noniin, tällä postauksella nyt ei ollut mitään ideaa, kertoilin vaan, että mulla sujuu hyvin! Lukuunottamatta sitä, että mulla on flunssa. Taas. Miten teillä menee?
Mitä aiotte tehdä juhannuksena? Mä en mun juhannuksesta viellä tiedä, mulla mulla on sitten ens maanantaina synttärit, ja sen päivän vietän tod.näk. töissä. Jippii.

Pahoittelen nyt, ensi postaukseen koitan panostaa ja saada kuviakin, jos vaikka Essi suostuis tulla otteleen kuvia tai jtn.. Mutta hei nyt hyvää yötä ihanukset, ja ottakaa tästä viellä ihanafiiliksinen kuva!

All of me loves all of you

Noonnin nyt tulee sitten tätä toivottua Toni-postausta! Mä en tiedä oikeen miten tää pitäs alottaa, ja siks oonkin lykännyt tän kirjottamista myöhemmäks kokoajan. Nyt kuitenkin otin itseeni niskasta kiinni ja päätin yrittää. En lupaa, että lopputulos olis mitenkään ihailtavaa.

Noh, alotetaanpa vaikka ihan alusta. Miten mun ja Tonin tarina alkoi?
Noin kolme kuukautta sitten, maaliskuun 17. päivä, vaihdoin Lielahden kouluun. Käytävällä käveli vastaan Toni. Sillon jo sanoin, puoliksi läpällä, Essille, että ton mä otan. Essi ja Toni on samalla luokalla, joten tiedustelin Essiltä kaikkee Tonista. Salakuuntelin Tonia kun se puhu meiän luokan tytöille, ja olin niiiiin kateellinen, kun itse en voinut sille puhua. Nauroin salaa Tonin hauskoille jutuille, mitä kuulin aina kun se käveli koulussa vastaan.
Sit yks päivä 29.4. uskaltauduin laittaan facessa viestin "Moi:)" Tonille. Se ei vastannut pariin tuntiin, joten olin jo ihan varma, ettei se edes vastaa. Sitten, kun se vastas, meinasin hypätä ilosta kattoon. :D Puhuttiin ihan vaan niitä näitä, sitten sanoin hyvää yötä, ja sitten ei puhuttu pariin päivään. Kokoajan oli mielessä, että vois mennä puhuun Tonille, mutta mitä mä puhuisin..? Sit vapun jälkeen avasin facen. Jes yks viesti tullut, keltä? Tonilta, wuhuuu! Kyseli miten vappu meni ja siitä se sitten lähti. Pari päivää puhuttiin ihan 24/7.
3.5. lauantaina Toni kysy, että nähtäiskö. Koko päivän odotin malttamattomana iltaa, että nähtäis. Mua jännitti ihan sikana, ja meinasin jo perua. Aattelin, etten keksi mitään puhuttavaa, tai nolaan itteni tai jotain.
No sit kello oli jotain kuus illalla, ja kävelin sitä Tonin tietä. Sit se tuli sieltä kulman takaa ja mun sydän hakkas tuhatta ja sataa. Sanoin moi ja kuulostin tyhmältä. Lähettiin käveleen rannalle. Juttu luisti jo heti alusta alkaen tosi luontevasti, puhuttiin vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Tunnelma oli rento, eikä mua jännittänyt kun ensimmäisen minuutin. Sit mentiin istuun metsän sellaselle kivelle. Ensin istuttiin ihan vierekkäin ja juteltiin jostain ihan tavallisesta. Sitten Toni veti mut syliinsä. Kysyin siltä, että onko sillä juttua jonkun kanssa. Se sano, että ei. Ja mä olin niiiiin helpottunut. Toni tuijotti mua kokoajan, ja mä katselin poispäin. Sit kun käänsin pään, niin Toni pussas. Se oli sellanen sanaton sopimus, ja siitä lähtien ollaan periaatteessa seurusteltu. Vaikka se olikin eka kerta kun nähtiin kaksisteen. Nopee toiminta on aina ollut se mun juttu. ;)

                                                             Tää on eka kuva meistä.:3

Tonin kanssa kaikki tuntuu niin helpolta, voin olla ihan oma itteni, nauretaan ihan tyhmille jutuille joita kukaa muu ei tajua ja sitten mietitään, että me ollaan outoja. Ihanan outoja - niinkun Toni sanoo.
Vaikka ollaankin tunnettu vasta vähän aikaa, niin tuntuu kun oltais tunnettu aina.
Vaikka ollaankin niin nuoria, ja kaikki ajattelee, ettei tää voi kestää, niin mulla on sellanen tunne, että tää tulee kestään, aina. Ollaan puhuttu Tonin kanssa paljon tulevaisuudesta, ja sekin tuntuu ihan realistiselta, että meillä oikeesti on se yhteinen tulevaisuus.
Mä en voi tajuta, mitä mä oon tehnyt, että oon saanut noin upeen miehen mun rinnalle.
Just se mun unelmien mies, täyttää kaikki mun kriteerit. Ja vaikka ei täyttäiskään, se ei haittais, koska rakastan sitä. Vaikka se on ärsyttävä kun kutittaa liikaa, ja leikkisuuttuu, niin silti.

Parasta Tonissa on ehkä se, että se on yhtä hölmö kun määkin, ja se voi tehdä mun kaa kaikkee tyhmää, mutta silti se on mua viisaampi ja huolehtii musta.

                                       Tonin duckface on paras. Eivaan, sen kaksari on kyllä paras.

 Tonin myötä oon muuttunutkin. Musta on tullut paljon rauhallisempi ja "aikuismaisempi" ehkä. Ajattelen (joskus) ennen kuin teen, enkä oo enään niin lapsi. Hyvä niin.
Se on ehkä ainoa huono puoli, että Tonilla on paljon reenejä, eikä siks niin paljon aikaa olla mun kanssa. Silti nähdään kuitenkin jokapäivä, edes vartti tai puoli tuntia.
Olin kolme yötä näkemättä Tonia ja meinasin kuolla ikävään. Mikään ei tuntunut kivalta, kun ei ollut Tonia tekemässä sitä mun kanssa. En halua edes tietää, kun tulee mun ripari... 7 yötä.... Voiziisus.

Joka aamu kun herään, oon kiitollinen, että oon saanut maailman upeimman ihmisen mun rinnalle. Rakastan tota. <3

Tähän on varmaan hyvä lopettaa tämä. Tää tais olla todella sekava ja idiootilta kuulostava postaus, mutta siinä on tunnetta ainakin. Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjotan, mietin että olispa kello jo yhdeksän, niin näkisin Tonin. Plääh, parempi ehkä että lopetan nyt, ennenkuin tähän tulee enempää siirappista rakkaussoopaa.
Toivottavasti nyt edes kelpasi, kun tätä olette niin paljon toivoneet! :)