All of me loves all of you

Noonnin nyt tulee sitten tätä toivottua Toni-postausta! Mä en tiedä oikeen miten tää pitäs alottaa, ja siks oonkin lykännyt tän kirjottamista myöhemmäks kokoajan. Nyt kuitenkin otin itseeni niskasta kiinni ja päätin yrittää. En lupaa, että lopputulos olis mitenkään ihailtavaa.

Noh, alotetaanpa vaikka ihan alusta. Miten mun ja Tonin tarina alkoi?
Noin kolme kuukautta sitten, maaliskuun 17. päivä, vaihdoin Lielahden kouluun. Käytävällä käveli vastaan Toni. Sillon jo sanoin, puoliksi läpällä, Essille, että ton mä otan. Essi ja Toni on samalla luokalla, joten tiedustelin Essiltä kaikkee Tonista. Salakuuntelin Tonia kun se puhu meiän luokan tytöille, ja olin niiiiin kateellinen, kun itse en voinut sille puhua. Nauroin salaa Tonin hauskoille jutuille, mitä kuulin aina kun se käveli koulussa vastaan.
Sit yks päivä 29.4. uskaltauduin laittaan facessa viestin "Moi:)" Tonille. Se ei vastannut pariin tuntiin, joten olin jo ihan varma, ettei se edes vastaa. Sitten, kun se vastas, meinasin hypätä ilosta kattoon. :D Puhuttiin ihan vaan niitä näitä, sitten sanoin hyvää yötä, ja sitten ei puhuttu pariin päivään. Kokoajan oli mielessä, että vois mennä puhuun Tonille, mutta mitä mä puhuisin..? Sit vapun jälkeen avasin facen. Jes yks viesti tullut, keltä? Tonilta, wuhuuu! Kyseli miten vappu meni ja siitä se sitten lähti. Pari päivää puhuttiin ihan 24/7.
3.5. lauantaina Toni kysy, että nähtäiskö. Koko päivän odotin malttamattomana iltaa, että nähtäis. Mua jännitti ihan sikana, ja meinasin jo perua. Aattelin, etten keksi mitään puhuttavaa, tai nolaan itteni tai jotain.
No sit kello oli jotain kuus illalla, ja kävelin sitä Tonin tietä. Sit se tuli sieltä kulman takaa ja mun sydän hakkas tuhatta ja sataa. Sanoin moi ja kuulostin tyhmältä. Lähettiin käveleen rannalle. Juttu luisti jo heti alusta alkaen tosi luontevasti, puhuttiin vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Tunnelma oli rento, eikä mua jännittänyt kun ensimmäisen minuutin. Sit mentiin istuun metsän sellaselle kivelle. Ensin istuttiin ihan vierekkäin ja juteltiin jostain ihan tavallisesta. Sitten Toni veti mut syliinsä. Kysyin siltä, että onko sillä juttua jonkun kanssa. Se sano, että ei. Ja mä olin niiiiin helpottunut. Toni tuijotti mua kokoajan, ja mä katselin poispäin. Sit kun käänsin pään, niin Toni pussas. Se oli sellanen sanaton sopimus, ja siitä lähtien ollaan periaatteessa seurusteltu. Vaikka se olikin eka kerta kun nähtiin kaksisteen. Nopee toiminta on aina ollut se mun juttu. ;)

                                                             Tää on eka kuva meistä.:3

Tonin kanssa kaikki tuntuu niin helpolta, voin olla ihan oma itteni, nauretaan ihan tyhmille jutuille joita kukaa muu ei tajua ja sitten mietitään, että me ollaan outoja. Ihanan outoja - niinkun Toni sanoo.
Vaikka ollaankin tunnettu vasta vähän aikaa, niin tuntuu kun oltais tunnettu aina.
Vaikka ollaankin niin nuoria, ja kaikki ajattelee, ettei tää voi kestää, niin mulla on sellanen tunne, että tää tulee kestään, aina. Ollaan puhuttu Tonin kanssa paljon tulevaisuudesta, ja sekin tuntuu ihan realistiselta, että meillä oikeesti on se yhteinen tulevaisuus.
Mä en voi tajuta, mitä mä oon tehnyt, että oon saanut noin upeen miehen mun rinnalle.
Just se mun unelmien mies, täyttää kaikki mun kriteerit. Ja vaikka ei täyttäiskään, se ei haittais, koska rakastan sitä. Vaikka se on ärsyttävä kun kutittaa liikaa, ja leikkisuuttuu, niin silti.

Parasta Tonissa on ehkä se, että se on yhtä hölmö kun määkin, ja se voi tehdä mun kaa kaikkee tyhmää, mutta silti se on mua viisaampi ja huolehtii musta.

                                       Tonin duckface on paras. Eivaan, sen kaksari on kyllä paras.

 Tonin myötä oon muuttunutkin. Musta on tullut paljon rauhallisempi ja "aikuismaisempi" ehkä. Ajattelen (joskus) ennen kuin teen, enkä oo enään niin lapsi. Hyvä niin.
Se on ehkä ainoa huono puoli, että Tonilla on paljon reenejä, eikä siks niin paljon aikaa olla mun kanssa. Silti nähdään kuitenkin jokapäivä, edes vartti tai puoli tuntia.
Olin kolme yötä näkemättä Tonia ja meinasin kuolla ikävään. Mikään ei tuntunut kivalta, kun ei ollut Tonia tekemässä sitä mun kanssa. En halua edes tietää, kun tulee mun ripari... 7 yötä.... Voiziisus.

Joka aamu kun herään, oon kiitollinen, että oon saanut maailman upeimman ihmisen mun rinnalle. Rakastan tota. <3

Tähän on varmaan hyvä lopettaa tämä. Tää tais olla todella sekava ja idiootilta kuulostava postaus, mutta siinä on tunnetta ainakin. Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjotan, mietin että olispa kello jo yhdeksän, niin näkisin Tonin. Plääh, parempi ehkä että lopetan nyt, ennenkuin tähän tulee enempää siirappista rakkaussoopaa.
Toivottavasti nyt edes kelpasi, kun tätä olette niin paljon toivoneet! :)